tiistai 15. joulukuuta 2015

Joulussa tärkeintä ei ole hössötys

Tai sitten joulukuusi voi olla tällainen
led-valolla varustettu luminen kuusi.
Mä en oikeen oo mikään jouluihminen. En tykkää kinkusta, en pipareista, punainen ei kuulu mun suosikkiväreihin, joulukortteja oon aika laiska lähettämään (saati askartelemaan) ja joulukuusikin allergisoi mua. Nää ei kuitenkaan oo mulle mikään ongelma; eihän mun pakko ole kaikkia ruokia syödä ja joulukuusestakin voin hankkia muovisen version. Pari kuukautta kestävä jouluhössötys sen sijaan on mulle se ongelma ja asia, jota en ymmärrä enkä jaksa.

On suorastaan järisyttävää, miten paljon ruokaa ihmiset kantavat kaupasta kotiin jouluksi. Olen yhtä mieltä näiden himohamstraajien kanssa siitä, että jouluna kuuluu syödä hyvin. Onko oikeasti kuitenkaan tarpeellista ostaa yhdeksi illaksi saman verran sapuskaa, kun normaalisti ostetaan kahdeksi viikoksi? Okei, ruokaa pitää riittää myös aattoa seuraaville pyhille, mutta tuleehan se jouluruoka jo Tapaninpäivän jälkeen korvista ulos, jolloin sitä heitetään pois.
Ja eihän tämä ostovimma rajoitu vain ruokaan, vaan lisäksi koti pitää sisustaa lattiasta kattoon jouluiseksi ja lahjoja ostetaan aivan käsittämättömillä summilla. Tässäkin asiassa olen maltillisesti samaa mieltä: joulutunnelma on mukava luoda kotiin pikku yksityiskohdilla, mutta rajansa kaikella. Ja ne lahjat: tottakai lapsille ne ovat tärkeitä, enkä väitä ettenkö itsekin nuorempana olisi eniten joulussa odottanut lahjoja. Mutta nyt kun olen kasvanut pois siitä iästä, että kirjoittaisin joulupukille listan, jossa lukee kaikki lelulehdestä löytämäni kivannäköiset lelut, koen tavaralahjat suuremmissa määrin turhana. Nykypäivänä kun ainakin itselläni on ihan kaikkea ja kaapit pursuavat jo entuudestaan. Ja se vähä, mitä tarvitsen, haluan itse ostaa, koska olen melko tarkka monista asioista. Niinpä ainoaksi lahjatoiveekseni on vuosien saatossa noussut raha, ja sen toivominen joululahjana on minulle edelleen vähän vieras asia.

Se, mitä tämä kaikki hössötys aiheuttaa, kiteytyy YleX:n tämän vuoden joulubiisiin: Joulusoija. Hikihän siinä hössöttäessä ja stressatessa tulee, kun kaiken pitää olla viimisen päälle täydellistä. Mutta miksi tehdä asioista niin paljon suurempia kuin se on? Itse olen äärimmäisen stressaavaa sorttia ja yleisesti paniikkistressissä about kaikesta, mutta joulu on yksi niistä harvoista asioista, mistä en jaksa potea stressiä. Ehkä se johtuu siitä, että vietän joulun sukulaisten kanssa, joten minun ei juurikaan ruokia eikä kauheasti muutakaan tarvitse väsätä. Joulusiivouskaan ei tässä 36 neliön asunnossani kauhean suuri homma ole.

Nykyinen jouluasenteeni on suuressa määrin peräisin vuoden 2007 joulun tapahtumista. Tuolloin isoisäni menehtyi kaksi päivää ennen jouluaattoa eli 22.12. Tuosta joulusta en muista mitään. Kuin tuolloin ei joulua olisi ollutkaan.
Isoisän poisnukkuminen ihan joulun kynnyksellä on tehnyt sen, ettei joulu enää ole samanlainen kuin ennen. Muistot isoisästä ja hänen äkillisestä menehtymisestään ovat suurin syy siihen, miksi kaikki jouluhömpötys ja -stressi ovat minusta aivan turhanpäiväistä: joulussa tärkeintä on muistaa läheisiä ja viettää heidän kanssaan aikaa. On huomattavasti olennaisempaa käydä sukulaisten ja tuttujen luona kylässä kuin puunata kodin jokainen pinta niin puhtaaksi, että siitä voisi syödä.

Kaveriporukkani on suuri, joten tulisi melko kalliiksi ostaa kaikille lahja. Tämän vuoksi olemme jo monta vuotta sitten sopineet, ettemme osta toinen toisillemme lahjoja, vaan annamme lahjaksi yhdessä vietettyä aikaa. Tässä lahjassa laatu ei aina ole parasta mahdollista (ainakaan vitsien osalta), mutta se on sitäkin tärkeämpää ja rakkaampaa minulla. Rakkaat ihmiset ja heidän kanssaan saadut muistot ovat arvokkain lahja.

Joulu on rakkauden ja välittämisen juhlaa. Älkää stressatko vaan hiljentykää ja rauhoittukaa viettämään yhdessä aikaa läheistenne kanssa.
Sydämellistä joulun aikaa kaikille! <3
-Elli