Kun ei vaan jaksa

On täysin ok myöntää välillä itselleen, ettei jaksa. Ei jaksa tehdä mitään. Ei jaksa nousta sängystä, ei mennä töihin tai kouluun, ei laittaa ruokaa, ei tiskata, ei urheilla, ei laittautua. Haluaa vain olla.

Itsellä on lähiaikoina ollut hyvin usein näitä hetkiä. Ja itseasiassa on tälläkin hetkellä: tiedostan, että minulla on satamiljoonaa asiaa, jotka minun pitäisi tehdä tai ainakin olisi melko suotavaa tehdä, mutta kun ei vaan jaksa mitään. Haluaisin vain maata sohvalla ja tilata kebabilta ruokaa kotiinkuljetuksella. En ajattelisi mitään muuta kuin taivaallista fetapitan makua mussuttaessani sitä.

Silloin tällöin on jopa lähes suotavaa antaa itsensä alistua tuon tunteen alle: tekee vain sen, mikä on aivan pakko. Antaa itselleen luvan olla tekemättä vastenmielisiä asioita. Antaa itselleen luvan löhötä.

Mutta näin ei kuitenkaan saa aina päästää tapahtumaan. On huomattavasti helpompaa jäädä

Täysin asiaan liittymätön maisemakuva ihan vaan,
koska kauneus.

makaamaan jaksamattomuuden tunteen lannistamana kuin ottaa itseään kirjaimellisesti niskasta kiinni ja riuhtaista oma ruho ylös makuuasennosta.

Tämä kuitenkin kannattaa jaksaa tehdä, sillä kun olet saanut itsesi ylös ja menet tekemään maailman vähiten mieluisan, mutta pakollisen asian, lopussa seisova palkinto on suuri. Itselleni ainakin tekemättömät hommat vaivaavat ja pahimmillaan jopa ahdistavat mielessä. Mutta sitten, kun hommat on saanut hoidettua, saapuu aivan valtaisa helpotuksen tunne. Lisäksi saapuu ylpeyden tunne, sillä on ylittänyt itsensä tekemällä sen, mitä ei uskonut jaksavansa tehdä.

Näitä tunteita havitellen taidan sanoa heipat ja poistua täältä mukavalta tyynyvaltaistuimeltani ja lähteä kohti uimahallia: minun kun oikeasti tekisi aivan valtavasti mieli tuota edellä mainittua fetapitaa, mutta EI. Menen uimaan. Menen harrastamaan liikuntaa, vaikken jaksaisi. Ei kiinnostaisi, mutta menen silti. Ja tovin päästä, kun palaan sieltä takaisin makoilemaan tänne sänkyyni, voin taputtaa itseäni olalle ja olla ylpeä siitä, että taistelin jaksamattomuuttani vastaan. Koska todellisuudessa meistä jokainen - juuri sinäkin - jaksaa todellisuudessa paljon enemmän kuin mitä uskoo itse.

Tsemppaavaa, jaksavaa ja valoisaa pikkulauantaita kaikille! :)

- Elli

Isoja ja pieniä tapahtumia

Kiitos kysymästä, yleisesti ihan hyvää kuuluu. Taino hyvää, mutta tuo "ihan" kuvastanee sitä, että välillä kuuluu huonoakin. Mutta se on kuulemman vain elämää.

Meinasin jo kirjoittaa, ettei elämässäni olisi tapahtunut juuri mitään mainitsemisenarvoista pitkiin aikoihin, mutta sitten aloin miettiä tarkemmin. En ole maininnut tänne elokuunkaan tapahtumista mitään, joten päivittäkäämme vähän, mitä elämääni oikein kuuluu ja on kuulunut viimeisen kuukauden aikana.

Ihan kuukauden sisään Weekend festivaalit eivät mahdu, mutta pakko niistä on silti mainita. Mulla

Aika kaunista, pakko myöntää.

kävi ihan superhyvä mäihä festari-ilmojen kanssa tänä kesänä. Ruisrock-viikonloppu oli kesän ainoita helleviikonloppuja ja Weekendeilläkin keli oli kohdillaa, sillä vettä satoi vain muutama pisara ja ilma oli ihanan lämmin. (Muuten tämän kesän säätä en aio päivitellä, koska jokainen on kyllästymiseen asti lukenut ja jauhanut sitä, miten kylmää on ollut ja miten paljon vettä on satanut. Ja koska tällaisten negatiivisten asioiden jauhaminen tekee vain pahaa mieltä, en sano aiheesta enää sanaakaan. Ja jos ihan tosissaan mietitään, niin minulta aika on oikeesti ehtinyt jo kullata jonkin verran muistoja tämän kesän säästä: oliko se muka oikeesti niin kamala, kun puhuttaan?)

Ei mitään hajua kenen keikailta tää kuva on :D

Weekendit oli ihan hauska tapahtuma. Itse en kumminkaan mikään tajuton konemusiikin fani ole ja tunnen tuon genren biiseistä vain ne isot hitit, mitä radiossa luukutetaan. Tämän ja festareiden huonojen järjestelyjen takia en usko, että meen kyseiseen tapahtumaan enää uudelleen. Taino jos järjestelyt paranee ensi vuonna, kun paikka vaihtuu, niin sitten saatan harkita. Mutta joka tapauksessa vaikka festarit itsessään oli pienoinen pettymys, niin se reissu ihanien ihmisten kanssa oli kuitenkin ikimuistoinen ja kaiken sen arvoinen. <3

Kutakuinkin tuollaiset
ne ovat.

Toinen mainitsemisen arvoinen asia taitaa olla hiusteni väri: sininen väri sai elokuun puolivälissä lähteä, ja tilalle tuli vaaleanruskea. Suurimmat syyt tähän oli, etteivät muutamat tahot oikein pitäneet jatkuvasta parturissa käynnistä ja värjäämisestä - nimittäin hiukseni sekä kukkaroni.
Aivan blondiksi ne olisin halunnut, mutta se ei oikein onnistunut. Hiukset vaalennettiin about 5 kertaa ja pestiin syväpuhdistavalla shampoolla ja ties mitä muuta, mutta ei: hiukset jäivät vihertäviksi. Vihreyden peittämiseksi tukka piti värjätä haluaani tummemmaksi ja pikkuisen punaistakin sinne joukkoon taidettiin sekoittaa. Lopputulos nyt ei ollut ihan se, mitä toivoin, mutta siihen vaalean mintun vihreään verrattuna olin tyytyväinen.
Ja luonnollisesti jo valmiiksi huonossa kunnossa olleet hiukseni kärsivät aivan järkyttävästi tuosta kaikesta vaalentamisesta. Sen vuoksi minulle leikattiin tällainen ylipitkä polkkatukka.
Tälla hetkellä hiuksilleni kuuluu toipumista. Lämpökäsittelen niitä mahdollisimman vähän, en värjää pitkään aikaan ja muutenkin koitan helliä niitä.

Täs me Ellit <3

Kolmas kertomisen arvoinen tapahtuma menneeltä kuukaudelta on rakkaan ystäväni Ellin yllätysläksiäiset, jotka järjestimme hänelle viime perjantaina. Elli on siis ensi tiistaina lähdössä vähän alle vuodeksi Italiaan au pairiksi. Tuntuu todella omituiselta ajatella, että pian tuota rakasta ihmistä ei näe moneen kuukauteen. Tottakai me pidetään virtuaalisesti yhteyttä, mutta eihän se sama asia tietenkään ole. Minulle tulee tosi kova ikävä sinua, rakas Uggis. Oloa helpottaa kuitenkin paljon se, että tiiän et mein Kyykky (kyllä, tällä rakkaalla lapsella on hyvin monta nimeä) pärjää siellä ihan superhyvin kaikella rohkeudellaan, kielitaidollaan (senkin perverssi), sekopäisyydellään, ihanuudellaan ja aitoudellaan. Pidä huolta itsestäsi. <3

Hyvää matkaa <3

Tulevasta voin sanoa vielä sen verran, että huomenna matkaamme orkesterin kanssa yhdessä Helsinkiin katsomaan Tattoo Show'ta. Se tulee olee jotain aika uskomatonta! Siitä ehkä sitten joskus kuukauden päästä voin kirjoitella tänne. :'D

Älkää antako syysmasennuksen iskeä, vaan muistakaa hymyillä ja olla iloisia! :)

Hyvää syksyn alkua juuri sinulle! <3

- Elli