Joulussa tärkeintä ei ole hössötys

Tai sitten joulukuusi voi olla tällainen
led-valolla varustettu luminen kuusi.

Mä en oikeen oo mikään jouluihminen. En tykkää kinkusta, en pipareista, punainen ei kuulu mun suosikkiväreihin, joulukortteja oon aika laiska lähettämään (saati askartelemaan) ja joulukuusikin allergisoi mua. Nää ei kuitenkaan oo mulle mikään ongelma; eihän mun pakko ole kaikkia ruokia syödä ja joulukuusestakin voin hankkia muovisen version. Pari kuukautta kestävä jouluhössötys sen sijaan on mulle se ongelma ja asia, jota en ymmärrä enkä jaksa.

On suorastaan järisyttävää, miten paljon ruokaa ihmiset kantavat kaupasta kotiin jouluksi. Olen yhtä mieltä näiden himohamstraajien kanssa siitä, että jouluna kuuluu syödä hyvin. Onko oikeasti kuitenkaan tarpeellista ostaa yhdeksi illaksi saman verran sapuskaa, kun normaalisti ostetaan kahdeksi viikoksi? Okei, ruokaa pitää riittää myös aattoa seuraaville pyhille, mutta tuleehan se jouluruoka jo Tapaninpäivän jälkeen korvista ulos, jolloin sitä heitetään pois.
Ja eihän tämä ostovimma rajoitu vain ruokaan, vaan lisäksi koti pitää sisustaa lattiasta kattoon jouluiseksi ja lahjoja ostetaan aivan käsittämättömillä summilla. Tässäkin asiassa olen maltillisesti samaa mieltä: joulutunnelma on mukava luoda kotiin pikku yksityiskohdilla, mutta rajansa kaikella. Ja ne lahjat: tottakai lapsille ne ovat tärkeitä, enkä väitä ettenkö itsekin nuorempana olisi eniten joulussa odottanut lahjoja. Mutta nyt kun olen kasvanut pois siitä iästä, että kirjoittaisin joulupukille listan, jossa lukee kaikki lelulehdestä löytämäni kivannäköiset lelut, koen tavaralahjat suuremmissa määrin turhana. Nykypäivänä kun ainakin itselläni on ihan kaikkea ja kaapit pursuavat jo entuudestaan. Ja se vähä, mitä tarvitsen, haluan itse ostaa, koska olen melko tarkka monista asioista. Niinpä ainoaksi lahjatoiveekseni on vuosien saatossa noussut raha, ja sen toivominen joululahjana on minulle edelleen vähän vieras asia.

Se, mitä tämä kaikki hössötys aiheuttaa, kiteytyy YleX:n tämän vuoden joulubiisiin: Joulusoija. Hikihän siinä hössöttäessä ja stressatessa tulee, kun kaiken pitää olla viimisen päälle täydellistä. Mutta miksi tehdä asioista niin paljon suurempia kuin se on? Itse olen äärimmäisen stressaavaa sorttia ja yleisesti paniikkistressissä about kaikesta, mutta joulu on yksi niistä harvoista asioista, mistä en jaksa potea stressiä. Ehkä se johtuu siitä, että vietän joulun sukulaisten kanssa, joten minun ei juurikaan ruokia eikä kauheasti muutakaan tarvitse väsätä. Joulusiivouskaan ei tässä 36 neliön asunnossani kauhean suuri homma ole.

Nykyinen jouluasenteeni on suuressa määrin peräisin vuoden 2007 joulun tapahtumista. Tuolloin isoisäni menehtyi kaksi päivää ennen jouluaattoa eli 22.12. Tuosta joulusta en muista mitään. Kuin tuolloin ei joulua olisi ollutkaan.
Isoisän poisnukkuminen ihan joulun kynnyksellä on tehnyt sen, ettei joulu enää ole samanlainen kuin ennen. Muistot isoisästä ja hänen äkillisestä menehtymisestään ovat suurin syy siihen, miksi kaikki jouluhömpötys ja -stressi ovat minusta aivan turhanpäiväistä: joulussa tärkeintä on muistaa läheisiä ja viettää heidän kanssaan aikaa. On huomattavasti olennaisempaa käydä sukulaisten ja tuttujen luona kylässä kuin puunata kodin jokainen pinta niin puhtaaksi, että siitä voisi syödä.

Kaveriporukkani on suuri, joten tulisi melko kalliiksi ostaa kaikille lahja. Tämän vuoksi olemme jo monta vuotta sitten sopineet, ettemme osta toinen toisillemme lahjoja, vaan annamme lahjaksi yhdessä vietettyä aikaa. Tässä lahjassa laatu ei aina ole parasta mahdollista (ainakaan vitsien osalta), mutta se on sitäkin tärkeämpää ja rakkaampaa minulla. Rakkaat ihmiset ja heidän kanssaan saadut muistot ovat arvokkain lahja.

Joulu on rakkauden ja välittämisen juhlaa. Älkää stressatko vaan hiljentykää ja rauhoittukaa viettämään yhdessä aikaa läheistenne kanssa.

Sydämellistä joulun aikaa kaikille! <3

-Elli

Ole #rohkee

Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että periaatteet ovat vain outoja ja huonoja tekosyitä asioiden
tekemiseen tai tekemättä jättämiseen. Kuitenkin yksi periaate minulta itseltäni löytyy ja siitä pidän kiinni: jos otat, et aja. Liikenneturvalla on menossa kampanja rattijuopumusta vastaan, johon haluan nyt itekin osallistua kertomalla oman mielipiteeni ja ajatuksiani.

Mielipiteeni asiasta on siis hyvin ehdoton: en juo yhtään alkoholia, jos minun pitää ajaa autolla tai millä tahansa moottoroidulla härvelillä. Siitä en jaksa väitellä kenenkään kanssa, tuleeko yhdestä miksikään vai ei, mutta sen jaksan joka kerta kyseenalaistaa, että miksi se yksi tarvitsee ottaa. Jos siitä ei miksikään tule, eikä ole tarkoituskaan tulla, miksi ei silloin voi juoda limsaa. Tai vaikka alkoholitonta kaljaa, jos kaljan maku on syynä siihen, että sen haluaa nauttia.
En tiedä, miksi minun tarvitsisi mielipidettäni perustella: sanoohan sen nyt jo järkikin. Ja jos ei järki, niin ainakin laki. Rattijuopumus on väärin ja täysin turhaa itsensä ja muiden vaarantamista. Piste.

Mielipiteeni ja periaatteeni on kotoa lähtöisin. Vanhempani ovat toitottaneet alussa mainitsemaani fraasia "Jos otat, et aja" jo kauan ennen kuin tuo asia tuli itselleni ajankohtaiseksi. Se on siis jo pienestä pitäen juurrutettu päähäni. Kuitenkin muistan hetken, jolloin asia lyötiin naamaani läheisen ihmisen kokemuksen kautta. Olin ehkä 12-vuotias, kun äitini kertoi, että nykyisin jo edesmennyt isoisäni oli monia vuosia sitten jäänyt rattijuopon ajaman auton alle ja meinannut kuolla vammoihinsa. Muistan, miten pienessä mielessäni leimahti raivo. Miten joku voi olla niin idiootti, että menee kännissä auton rattiin ja melkein tappaa isovanhempani?! Tuona hetkenä viimeistään päätökseni siitä, etten milloinkaan tule humalassa autoa tai mopoa tai mitään ajamaan, tuli naulattua aivojeni seinämään.

Liikenneturva

Kampanjan tavoitteena on rohkaista ihmisiä puuttumaan rattijuopumukseen. Itse en muista kokeneeni sellaista tilannetta, että joku lähelläni olisi humalassa halunnut lähteä ajamaan ja minun olisi häntä pitänyt estää. Tuollainen tilanne on varmasti hyvin hyvin hyvin vaikea ja vaatii todella paljon rohkeutta mennä puuttumaan tilanteeseen. Kun aloin ajatella enemmän asiaa, päätin, että jos tuollainen tilanne ikinä tulee minulle vastaan, puutun siihen. Koska jos jotain tapahtuu kuskille tai ulkopuolisille, en halua elää huonon omantunnon kanssa tietäen, että olisin voinut tilanteeseen puuttua ja tapahtumat estää. Tämä olkoon toinen periaatteeni.


En löydä yhtään syytä alkoholin vaikutuksen alaisena ajamiselle. Se on kaikin tavoin niin väärin ja epäreilua vaarantaa monen ihmisen henki. Jokainen rattijuopon aiheuttama kuolema tai vamma on täysin turha. Rattijuoppo ei oo ollenkaan cool, vaan täysi idiootti. Ethän ole tuo idiootti? Olethan se, joka estää tuon idiootin toiminnan? Ole #rohkee.

- Elli

P.S. Kampanjan pysäyttävän videon pääset näkemään tästä.

Youtuben puolella monet vlogaajat ovat tehneet aiheesta videon. Esimerkiksi yhden löydät tästä ja toisen tästä.

Tukka taas kuosissa

Kuva lähtötilanteesta kertonee enemmän,
kun tuhat sanaa..

Vaikka muutama kuukausi sitten sanoin, että annan tukan rauhoittua enkä värjää sitä, minun oli edellisviikolla aivan pakko suunnata taas Annastiinan hiussaliin kysymään, että ehtisikö joku tehdä tälle karvakasalle jotain. Suurimmat ongelmat hiuksissani olivat niiden järkyttävä kunto sekä karmaiseva väri. Hiusten kunnosta paljon kertoi suihkun jälkeiset tukan selvittelyhetket: vaikka käytin poispestävää hoitoainetta ja hiuksiin jätettävää hoitoainetta ja hiusöljyä ja ties mitä tököttejä suuria määriä, tukka oli takussa lähes tyvestä asti. Väri sen sijaan oli... sitä ei oikein osaa edes sanoin kuvata, miten hirveä se oli. Tyvestä muutama sentti oli punertavaa ja siitä alaspäin vihertävää blondia. Eli siis punavirheä oli hiusteni väri...

Annastiina ehdotti heti, josko minulle tehtäisiin Fibreplex-hoito parantamaan tukan kuntoa ja voisin siitä sitten tänne blogiini kertoilla tuntemuksiani. Olin aiemmin kuullut samantyylisestä Olaplex-hoidosta paljon hyvää, joten innostuin heti ajatuksesta.

Viikko sitten olin Ella-Viivillä asiakkaana ja olen niiiiiiiiin tyytyväinen lopputulokseen. Vielä alaa opiskelevan Ella-Viivin ammattitaidon ja Fibreplex ansiosta tukkani on taas kivanvärinen ja parempi kuntoinen: punavirheästä leijonanharjasta tuli siisti, vaalea, ylipitkä polkkatukka. Jos haluat kuulla lisää tästä ihmehoidosta, jatka lukemista. (Ainiin: Ella-Viivi kun siis on vielä opiskelija, hänen työstään saa opiskelija-alennusta. Suosittelen erittäin lämpimästi häntä!)

Fibreplex on siis Schwarzkopf Professionalin kehittämä hiuksia suojaava kaksivaiheinen kemiallinen hoitokäsittely. Kaksivaiheisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että hoitavaa ainetta laitetaan kahdessa eri työvaiheessa: ensimmäinen aine laitetaan värimassan joukkoon suojaamaan hiusrakennetta ja toinen pesupaikalla hoitoaineen sijasta hoitamaan hiuksen pintaa. Lisäksi kolmantena on naamio/tehohoitoaine kotona käytettäväksi parantamaan hiusten laatua ja suojaamaan hiuksia lämpökäsittelyn aiheuttamilta vaurioilta. Kotihoitoainetta käytetään kerran viikossa ja sen annetaan vaikuttaa vähintään 5 minuuttia - se päässä voi kuitenkin olla vaikka tunnin esimerkiksi saunassa (lämpö kun vielä tehostaa aineen vaikutusta).
Hoidon hinta määräytyy värjäyksen hinnan mukaan: se on 20% värjäyksen hintaan lisää. Kotihoitoaine maksaa 19,90€.

Mitä kaikkea Fibreplex sitten oikein saa aikaan hiuksissa...
Hiusten värjääminen, erityisesti vaalentaminenhan on hyvin rankkaa puuhaa tukalle ja ainakaan omat hiukseni eivät sitä kestä. Ehdottomasti suurimpana plussana hoidossa on siis se, että se vähentää hiusvaurioita jopa 94%. Tämän lisäksi se tekee hiuksista joustavammat ja kiiltävämmät sekä vahvistaa ja tuuheuttaa ohutta tukkaa.

Kattokaa nyt tätä lopputulosta <3

Hoidon suurena etuna on myös se, miten se mahdollistaa tukkaa vaalennettaessa suuremmat tummuusastevaihtelut yhdellä värjäyskerralla: pikimustasta ei kuitenkaan vielä vetyperoksidiblondiksi suoraan pääse, mutta kuitenkin monta astetta.

...ja miten?
Tukkaa vaalennettaessa hiusten sisäiset rikkisillat muuttuvat ja vaurioituvat. Fibreplex estää näitä vaurioita tapahtumasta. Se siis vaikuttaa hiuksessa sisällä, minkä vuoksi se on kemiallinen hoitokäsittely. 
Tehokkaimmillaan hoito on tukkaa vaalennettaessa, koska vaalennusaine on niin tujua tavaraa. Mutta on hoidosta apua myös tummennettaessa.

Vaikka sovimmekin etukäteen, että kirjoitan hoidosta tänne blogiin, olisin sen muutenkin tehnyt, koska se on ihan uskomaton! Kuten jo aluksi sanoin, mun tukka on paljon paremmassa kunnossa kuin ennen hoitoa: vieläkään se ei aivan priimaa ole, (mikä johtunee aiemmasta blondauksesta ja värjäyksestä, joka tuhosi tukan totaalisesti) mutta ainakaan tukka ei ole enää ihan takussa tyvestä asti suihkun jälkeen. Lisäksi, jos vertaa tukan nykyistä kuntoa muiden värjäyskertojen jälkeiseen kuntoon, ero on huima.
Tällä hetkellä ihmettelen, miksi kukaan enää edes värjää tukkaansa ilman tällaista hoitoa. Okei, jos hiukset on timanttisen kestävät, eivätkä vaurioidu mistään, niin ymmärrän. Mutta jos hiuslaatu on tällaista pörröistä ja helposti vaurioituvaa niin kuin minulla, en todellakaan ymmärrä.
Suosittelen hoitoa siis hyvinhyvinhyvin paljon! Mulla ei oo siitä oikeasti mitään pahaa sanottavaa.

© Schwarzkopf Professional

Jos selitykseni tuntuivat epäselviltä, puuttellisilta tai epäuskottavilta, asiasta lisätietoa löytyy täältä.


Älkää kiduttako tukkaanne enää pelkällä värjäyksellä, vaan hellikää niitä värjäyksen yhteydessä Fibreplexillä.

Tässä kaikki tällä erää.

Älkää antako pimenevän marraskuun masentaa, koska jo ensi kuussa päivät alkaa taas pidentyä!

Ainiin: Kuulin radiosta, että käynnissä on miesten viikko, 

joten hyvää miesten viikkoa kaikille miehille! <3

- Elli

Rakkaudella kaivaten

Perhettämme kohtasi puolitoista viikkoa sitten suru-uutinen: 83-vuotias mummuni nukkui pois. Hän oli jo pidemmän aikaa ollut vanhainkodissa ja huonossa kunnossa, sillä hän sairasti Lewyn kappale -tautia (eräänlainen muistisairaus, johon lähimuistin heikkenemisen lisäksi kuuluu olennaisesti voimakkaat mielialanvaihtelut, harhakuvat sekä erilaiset pelkotilat). Reilu kuukausi sitten mummun tila romahti vatsataudin seurauksena, eikä häneen sen jälkeen juurikaan saanut yhteyttä: hän kieltäytyi kiinteän ruoan syömisestä, kun häntä kävi katsomassa, hän ei tunnistanut oikeastaan ketään ja puhetta tuli vain muutama sana. Muuten hän oli aivan omassa maailmassaan.

Niin pahalta, kun se toisaalta tuntuukin sanoa, olen helpottunut ja onnellinen mummun puolesta. Nyt hän pääsi parempaan paikkaan. Minun silmissäni hän tuntui kärsivän: hän vain nukkui, söi nestemäistä ruokaa, ei tuntenut ketään sekä pelkäsi kaikkea ja kaikkia. Sen takia, vaikka tietysti olen valtavan surullinen rakkaan isovanhemman poisnukkumisesta, olen helpottunut: enää mummun ei tarvitse kärsiä lainkaan. 

Jälkeensä hän jätti pitkän ja vaiherikkaan elämän sekä suuren kasan muistoja. Lähivuosilta on myös ikävämpiä muistoja, sillä mummu oli välillä todella huonossa kunnossa. Mutta erityisesti lapsuudesta löytyy tusinoittain hyviä ja kauniita muistoja, ja niiden kautta haluan mummua ajatella ja muistella. Muistan, miten mummu leipoi sämpylöitä, kutoi mattopuilla mattoja, paistoi lettuja, tarjosi marianne- ja kettukarkkeja (jälkimmäisiä en ole koskaan sietänyt) sekä sujautti lähtiessä kouraan kolikon. Hän oli hyvä ja rakastava mummu.

Oloani helpottaa myös usko siihen, että vielä me tavataan mummun kanssa joskus. Mutta siihen asti  muistot kantavat häntä sydämessäni.

- Elli

Pimeiden syysiltojen starter pack

Maalaispellenä ihan pakko vähän päivitellä sitä, miten outoa
on, että lokakuun alussakin on vielä viljat puimatta.

Viime viikolla alkoi lokakuu, mikä tarkoittaa sitä, että kylmyys, pimeys ja vesisade lähestyy kovaa vauhtia. Tai noh, ainakin kylmyys on jo saapunut ja kolmen viikon kuluttua, kun siirrytään taas talviaikaan, pimeys saapuu todella äkkiä.

Tästä panikoituneena aloin pohtia, olenko valmis tähän aikaan: onko minulla kaikki pimeitä syysiltoja varten hommattuna. Niinpä päätin listata pimeiden syysiltojen starter packin:

1. Villapaitoja, villahousuja, villasukkia...
Eli lämmintä puettuvaa. Nyt saa luvan kanssa kaivaa sen kaikkein kauhtuneimman, mutta samaan aikaan maailman pehmeimmän villapaidan kaapin perältä ja vetäistä sen päälleen lämmikseeksi. Lämpimyyden lisäksi iso, pehmeä villapaita tuntuu ihanalta pakopaikalta kylmästä ja kovasta maailmasta.

2. Pipot, lapaset, kumisaappaat, syystakki...
Myös lämpimät ja vettäpitävät ulkovaatteet on nyt aika kaivaa esille. Hanskat on ainakin jo viisasta varata mukaan, vaikkei ulkona montaa sekuntia aikoisikaan olla. Myös sateenvarjo on hyvä nakata laukun pohjalle, jotta se olisi mukana silloin, kun sade yllättää.

3. Lukemista

Kun oikein masentaa jatkuva vesisade, kylmyys ja pimeys, kannattaa napata käteen joku hyvä kirja. Siihen uppoutuminen vie ajatuksen aivan toiseen maailmaan pois harmaasta todellisuudesta.

4. Puhelimen taustakuva
Itse tykkään ympäri vuoden pitää kännykän taustakuvana jotain hauskaa, monesti kesäistä kuvaa. Sen näkeminen piristää joka kerta ja muistuttaa siitä, ettei pimeys kestä ikuisuutta, vaan jo muutaman kuukauden kuluttua päivät alkavat taas pidentyä, sitten koittaakin jo kevät ja sen jälkeen kesä. Muutenkin kesäisten kuvien ja videoiden katseleminen piristää, joten ryhmäselfieitä ja muita kesäkuvia ei kannata siirtää pois puhelimesta.

5. Riittävän kirkkaat lamput
On turha siristellä alhaisten valaisutehojen lamppujen valossa, kun muutenkin on pimeää koko ajan. Led-lamput valaisevat paljon tehokkaammin kuin tavalliset hehkulamput ja ovat samaan aikaan paljon ympäristöystävällisempiä.

6. Teetä

Hyvä tee hunajalla makeutettuna on aivan omaa luokkaansa lämmittämisessä ja rauhoittamisessa - niin henkisesti kuin fyysisestikin. Omia suosikkiteemakujani ovat sitruuna ja erilaiset marjateet.

7. Kynttilöitä

Vaikka asunnossani on melko paljon kynttilöitä koristeena, en silti juuri koskaan polta niitä (johtuen paljolti siitä, että alitajuisesti uskon, että unohdan niiden sammuttamisen).Välillä kuitenkin iskee tarve saada tunnelmoida teekupposen ääressä vilttiin ja jättivillapaitaan hautautuneena kynttilän valossa.

8. Särkylääkettä, vitamiineja, yskänlääkettä, nenäsumutetta...
Taas koittaa myös se aika, kun flunssa-aallot alkavat jyllätä. Itse en kuitenkaan oikein osaa "pelätä" tartuntaa: en jaksa/muista pestä käsiä normaalia useammin, vitamiinien syömisenkin unohdan hyvin usein ja kosken oven kahvoihin ja kaikkeen muuhunkin aivan samalla tavalla kuin muinakin vuoden aikoina. Ajattelen, että flunssa iskee, jos on iskeäkseen. Ja sitä varten on hyvä pitää kaapissa muutamia peruslääkkeitä, joilla saa helpotettua kipeää oloaan tilanteen niin vaatiessa.

Siinä se taitaa sitten olla: näiden avulla syksy ei toivottavasti tunnu ihan niin masentavalta. Vaikka oikeastihan sekin on vain ja ainoastaan asennekysymys, muistakaamme se. :)

Iloista ja värikästä viikon jatkoa kaikille! :)

-Elli

Kun ei vaan jaksa

On täysin ok myöntää välillä itselleen, ettei jaksa. Ei jaksa tehdä mitään. Ei jaksa nousta sängystä, ei mennä töihin tai kouluun, ei laittaa ruokaa, ei tiskata, ei urheilla, ei laittautua. Haluaa vain olla.

Itsellä on lähiaikoina ollut hyvin usein näitä hetkiä. Ja itseasiassa on tälläkin hetkellä: tiedostan, että minulla on satamiljoonaa asiaa, jotka minun pitäisi tehdä tai ainakin olisi melko suotavaa tehdä, mutta kun ei vaan jaksa mitään. Haluaisin vain maata sohvalla ja tilata kebabilta ruokaa kotiinkuljetuksella. En ajattelisi mitään muuta kuin taivaallista fetapitan makua mussuttaessani sitä.

Silloin tällöin on jopa lähes suotavaa antaa itsensä alistua tuon tunteen alle: tekee vain sen, mikä on aivan pakko. Antaa itselleen luvan olla tekemättä vastenmielisiä asioita. Antaa itselleen luvan löhötä.

Mutta näin ei kuitenkaan saa aina päästää tapahtumaan. On huomattavasti helpompaa jäädä

Täysin asiaan liittymätön maisemakuva ihan vaan,
koska kauneus.

makaamaan jaksamattomuuden tunteen lannistamana kuin ottaa itseään kirjaimellisesti niskasta kiinni ja riuhtaista oma ruho ylös makuuasennosta.

Tämä kuitenkin kannattaa jaksaa tehdä, sillä kun olet saanut itsesi ylös ja menet tekemään maailman vähiten mieluisan, mutta pakollisen asian, lopussa seisova palkinto on suuri. Itselleni ainakin tekemättömät hommat vaivaavat ja pahimmillaan jopa ahdistavat mielessä. Mutta sitten, kun hommat on saanut hoidettua, saapuu aivan valtaisa helpotuksen tunne. Lisäksi saapuu ylpeyden tunne, sillä on ylittänyt itsensä tekemällä sen, mitä ei uskonut jaksavansa tehdä.

Näitä tunteita havitellen taidan sanoa heipat ja poistua täältä mukavalta tyynyvaltaistuimeltani ja lähteä kohti uimahallia: minun kun oikeasti tekisi aivan valtavasti mieli tuota edellä mainittua fetapitaa, mutta EI. Menen uimaan. Menen harrastamaan liikuntaa, vaikken jaksaisi. Ei kiinnostaisi, mutta menen silti. Ja tovin päästä, kun palaan sieltä takaisin makoilemaan tänne sänkyyni, voin taputtaa itseäni olalle ja olla ylpeä siitä, että taistelin jaksamattomuuttani vastaan. Koska todellisuudessa meistä jokainen - juuri sinäkin - jaksaa todellisuudessa paljon enemmän kuin mitä uskoo itse.

Tsemppaavaa, jaksavaa ja valoisaa pikkulauantaita kaikille! :)

- Elli

Isoja ja pieniä tapahtumia

Kiitos kysymästä, yleisesti ihan hyvää kuuluu. Taino hyvää, mutta tuo "ihan" kuvastanee sitä, että välillä kuuluu huonoakin. Mutta se on kuulemman vain elämää.

Meinasin jo kirjoittaa, ettei elämässäni olisi tapahtunut juuri mitään mainitsemisenarvoista pitkiin aikoihin, mutta sitten aloin miettiä tarkemmin. En ole maininnut tänne elokuunkaan tapahtumista mitään, joten päivittäkäämme vähän, mitä elämääni oikein kuuluu ja on kuulunut viimeisen kuukauden aikana.

Ihan kuukauden sisään Weekend festivaalit eivät mahdu, mutta pakko niistä on silti mainita. Mulla

Aika kaunista, pakko myöntää.

kävi ihan superhyvä mäihä festari-ilmojen kanssa tänä kesänä. Ruisrock-viikonloppu oli kesän ainoita helleviikonloppuja ja Weekendeilläkin keli oli kohdillaa, sillä vettä satoi vain muutama pisara ja ilma oli ihanan lämmin. (Muuten tämän kesän säätä en aio päivitellä, koska jokainen on kyllästymiseen asti lukenut ja jauhanut sitä, miten kylmää on ollut ja miten paljon vettä on satanut. Ja koska tällaisten negatiivisten asioiden jauhaminen tekee vain pahaa mieltä, en sano aiheesta enää sanaakaan. Ja jos ihan tosissaan mietitään, niin minulta aika on oikeesti ehtinyt jo kullata jonkin verran muistoja tämän kesän säästä: oliko se muka oikeesti niin kamala, kun puhuttaan?)

Ei mitään hajua kenen keikailta tää kuva on :D

Weekendit oli ihan hauska tapahtuma. Itse en kumminkaan mikään tajuton konemusiikin fani ole ja tunnen tuon genren biiseistä vain ne isot hitit, mitä radiossa luukutetaan. Tämän ja festareiden huonojen järjestelyjen takia en usko, että meen kyseiseen tapahtumaan enää uudelleen. Taino jos järjestelyt paranee ensi vuonna, kun paikka vaihtuu, niin sitten saatan harkita. Mutta joka tapauksessa vaikka festarit itsessään oli pienoinen pettymys, niin se reissu ihanien ihmisten kanssa oli kuitenkin ikimuistoinen ja kaiken sen arvoinen. <3

Kutakuinkin tuollaiset
ne ovat.

Toinen mainitsemisen arvoinen asia taitaa olla hiusteni väri: sininen väri sai elokuun puolivälissä lähteä, ja tilalle tuli vaaleanruskea. Suurimmat syyt tähän oli, etteivät muutamat tahot oikein pitäneet jatkuvasta parturissa käynnistä ja värjäämisestä - nimittäin hiukseni sekä kukkaroni.
Aivan blondiksi ne olisin halunnut, mutta se ei oikein onnistunut. Hiukset vaalennettiin about 5 kertaa ja pestiin syväpuhdistavalla shampoolla ja ties mitä muuta, mutta ei: hiukset jäivät vihertäviksi. Vihreyden peittämiseksi tukka piti värjätä haluaani tummemmaksi ja pikkuisen punaistakin sinne joukkoon taidettiin sekoittaa. Lopputulos nyt ei ollut ihan se, mitä toivoin, mutta siihen vaalean mintun vihreään verrattuna olin tyytyväinen.
Ja luonnollisesti jo valmiiksi huonossa kunnossa olleet hiukseni kärsivät aivan järkyttävästi tuosta kaikesta vaalentamisesta. Sen vuoksi minulle leikattiin tällainen ylipitkä polkkatukka.
Tälla hetkellä hiuksilleni kuuluu toipumista. Lämpökäsittelen niitä mahdollisimman vähän, en värjää pitkään aikaan ja muutenkin koitan helliä niitä.

Täs me Ellit <3

Kolmas kertomisen arvoinen tapahtuma menneeltä kuukaudelta on rakkaan ystäväni Ellin yllätysläksiäiset, jotka järjestimme hänelle viime perjantaina. Elli on siis ensi tiistaina lähdössä vähän alle vuodeksi Italiaan au pairiksi. Tuntuu todella omituiselta ajatella, että pian tuota rakasta ihmistä ei näe moneen kuukauteen. Tottakai me pidetään virtuaalisesti yhteyttä, mutta eihän se sama asia tietenkään ole. Minulle tulee tosi kova ikävä sinua, rakas Uggis. Oloa helpottaa kuitenkin paljon se, että tiiän et mein Kyykky (kyllä, tällä rakkaalla lapsella on hyvin monta nimeä) pärjää siellä ihan superhyvin kaikella rohkeudellaan, kielitaidollaan (senkin perverssi), sekopäisyydellään, ihanuudellaan ja aitoudellaan. Pidä huolta itsestäsi. <3

Hyvää matkaa <3

Tulevasta voin sanoa vielä sen verran, että huomenna matkaamme orkesterin kanssa yhdessä Helsinkiin katsomaan Tattoo Show'ta. Se tulee olee jotain aika uskomatonta! Siitä ehkä sitten joskus kuukauden päästä voin kirjoitella tänne. :'D

Älkää antako syysmasennuksen iskeä, vaan muistakaa hymyillä ja olla iloisia! :)

Hyvää syksyn alkua juuri sinulle! <3

- Elli

Rillipöllöelämä

6-vuotisneuvolassa näköni huomattiin heikenneen ja minut passitettiin silmälääkäriin, jossa sanottiin, että tarvitsen silmälasit. Todennäköisenä syynä näköni heikentymiseen pidettiin usein toistuvaa television tuijottamista puolen metrin etäisyydeltä ruudusta. (Tuo oli sitä aikaa, kun osasin kaikki televisiosta tulevat mainokset ulkoa). Olen kaukonäköinen eli en näe lähelle hyvin (kyllä, se on juuri niin kuin sen ei ajattelisi menevän) eli laseissani ovat plus-linssit eli suurentavat linssit. Ja pidän laseja koko ajan päässä.
Olen elänyt yli 13 vuotta eli yli 2/3 elämästäni silmälasien kanssa, joten väitän tietäväni paremmin kuin hyvin, millaista elämä niiden kanssa on - hyvässä ja pahassa. Kaikki rillikansaan kuuluvat osaavat varmasti samaistua seuraaviin kohtiin.

Nähtävyys
Silmälasini ovat erittäin voimakkaat - +5 taitaa molemmista löytyä - mikä tekee sen, että linssit suurentavat silmiä paljon ja kukaan muu ei näe näillä mitään kymmentä senttiä kauemmas. Näin ollen tottakai kaikki haluavat kokoa tuon sokeuden ja nähdä, miltä he näyttävät lautasenkokoisilla silmillä.

Kuva kertoo enemmän
kuin tuhat sanaa. Vaikka
siis itselläni tuo
keskimmäinen ei ihan
totta olekaan.

"Ethän sä näe mitään ilman laseja"
Ja tästä johtuen kaikki kuvittelevat, että näen kaiken aivan sumeana ilman laseja. Todellisuus on kuitenkin toinen, sillä pystyn lukemaan jopa pientä pränttiä ilman silmälaseja. Okei myönnän, että shampoopullojen kyljessä olevien tekstien lukeminen suihkussa on jo pikkuisen siristelyä vaativaa, muttei mahdotonta. Mutta miten selittää ihmisille se, miten hyvin näen ilman laseja, kun he kerran eivät näe minun laseillani mitään? En todellakaan tiedä.

Vesisade
Odotan edelleen sitä päivää, kun joku keksii vettä hylkivät linssit. Pienenä suunnittelin silmälaseihin kiinnitettäviä tuulilasin pyyhkimien miniversioita, mutta tätä en enää pidä niin kätevänä tai ainakaan kauniina vaihtoehtona. Toisaalta esimerkiksi vesisateessa pyöräillessä lasit helpottavat näkemistä, kun vesi ei sada suoraan silmiin.

Ikuinen lika
Myös likaa hylkivät linssit olisivat ihana asia. Vaikka pesisin lasejani 5 minuutin välein enkä koskisi niihin ollenkaan, niistä löytyy silti aina jotain likaa. Kuin ne vetäisivät kaikkea sontaa puoleensa.

Hämäävät silmänalusten tummuudessa
En oikeastaan tiedä, mistä se johtuu, mutta ainakin minulla silmälasit vähentävät tummien silmänalusten näkymistä. Jotenkin ne eivät loista tummuuttaan niin paljoa silmälasit päässä kuin mitä ilman.

Sijaitsevat paikassa hukka
Silmälasien ja puhelimen hukkaaminen tuottavat minulle yhtä suuren sydänkohtauksen. Silmälaseissa huonompana on tietysti vielä se, ettei niihin voi soittaa. Silmälaseihin kiinnitettävää jäljitintä suunnittelin myös pienenä.

Ulkonäön muokkaaminen helposti

Tämä on myös klassikko.

Erilaisilla silmälaseilla tai niiden pois jättämisellä saa helposti muokattua ulkonäköä ja tyyliä aivan erilaiseksi. Ulkonäkö saattaa muuttua jopa niin paljon, ettei meinata enää edes tunnistaa.

Kuulosuojainten painaminen
Vaikka "se tunne, kun"-jutut ovatkin menneen talven lumia: se tunne, kun laitat kuulosuojaimet päähäsi ja hetken niiden kanssa oltua silmälasien sangat alkavat painaa korvantaustaasi ja päätäsi niin paljon, että kuuroudut mieluummin kuin pidät niitä päässäsi. Sama tapahtuu myös, kun pitää kuulokkeita tai huivia päässäsi.

Pienet lapset sylissä
Voi lapsi, älä jooko ota silmälasejani, kun ne eivät kestä sinun kovakouraista käsittelyäsi. Joo ymmärrän, että ne ovat kiehtovan näköiset, mutta ei nyt silti oteta niitä.

Loistava tekosyy
Kuinka monta kertaa olenkaan käyttänyt ilmausta "Hei älä - mun silmälasit menee rikki", kun joku on meinannut tehdä jotain ei-niin-mukavaa, kuten kutittaa tai painia tai hypätä päälle tai heittää jollain/jonnekin. Tähän asti se on toiminut aina.


Olen pohtinut paljon lasersilmäleikkausta ja todennäköisesti vielä joskus tulevaisuudessa sellaiseen menen. Mutta se jää nähtäväksi sekin.
Ei mulla muuta tällä erää. Yritän, ettei seuraavan kirjoituksen julkaisemiseen menisi ihan näin kauaa.

Hyvää elokuun alkua ja sääennusteiden mukaan lähestyviä hellepäiviä kaikille! :)

-Elli

Ruisrock 2015

Junttirajan onnistuin
myös hommaamaan.

Ruisrock on nyt koettu ja fiilikset siitä on aivan huikeet. Hyvää musiikkia, ihania ystäviä, positiivista asennetta ja kunnon festarihenkeä. Ja kaiken kruunasi mitä täydellisin ilma: aurinkoa täydeltä taivaalta koko viikonlopun.

Me todellaki valkattii häpines!

Täs mä ja mun festarikamut festarimeitsiessä.

Festarikavereina minulla oli matkassa Markus, Viivi ja Fanny: aivan loistava posse. Me festaroitiin 2 päivää eli perjantai ja lauantai, mikä oli aivan riittävästi. Me tiedettiin jo lippuja varatessa, että sunnuntaina ei kyllä enää jaksa (vaikka sunnuntaina olisikin ollut ihan huippuesiintyjiä), vaan silloin haluaa jo kotiin suihkuun ja omaan sänkyyn nukkumaan.

Telttamajoitus sen olla pitää.
Vasemmassa alakulmassa näette
kauniin vihreän kotimme, jonka
sunnuntaiaamuna hylkäsimme ja
jätimme sinne.

Tämän alta löytyi aina yhtä ihanat bajamajarivit, jossa saattoi
käydä vääntämässä festaripaskan ♥

Erityisen onnellinen olen siitä, että jalkani kesti. Murtuma kohta ei sattunut kuin ihan muutaman kerran hetken aikaa, kuten silloin, kun eräs nainen talloin varpailleni. Muuten jalat tottakai särkivät: rakkoja ilmestyi kumpaankin jalkaan melko monta ja jalkojen lihakset olivat aivan hapoilla kaikesta kävelemisestä ja tanssimisesta.

Festaripaska vaatinee ehkä hieman selittämistä: olimme vessajonossa. Olimme jonottaneet siinä jo ehkä vartin verran ja olimme jo toooosi lähellä vessoja. Yhtäkkiä vessasta ulos tullut poika/mies (missä se raja tarkalleen menee?) kavereineen lähestyy meitä, erityisesti Viiviä. Mies ilmoittaa Viivin olevan valittu. Mies alkaa esittää kysymyksiä, kuten onko Viivi menossa vessaan ja isolle vai pienelle hädälle. Hetken kuluttua miehen kaveri kysyy, onko Viivi menossa normi- vai festaripaskalle. Kyseenalaistamme, mitä festaripaska tarkoittaa ja mies tähdentää: "Se tulee niin ku varpusparvi ja räjähtää haulikon lailla sille BOM." Että semmosta.

Räpsin koko viikonlopun aikana yli 800 kuvaa. Ihan kaikkia niistä en tänne laita, mutta aika monta kuitenkin: tää alkaa muistuttaa jotai kuvakirjaa. :D

Kaija Koo

Ihan tajuttoman näköstä, kun ruotsinlaivat lipu ihan läheltä ohi kesken keikan.

Studio Killers

Ellie Goulding ylitti kyllä kaikki odotukset: aivan tajuttoman energinen
ja taitava esiintyjä!

Jos mahdollisuus tulee, näiden keikkaa kannattaa mennä katsomaan!
Ihan tajuton meno ja energia!

Jenni Vartiainen

Osaatte varmasti kuvitella, miten yleisö räjähti tanssimaan ja laulamaan
Pharrel Williamsin kanssa, kun Happy alkoi soida.
Hänen keikassaan erittäin poikkeuksellista oli se, että hän kutsui yleisöstä
porukkaa tanssimaan lavalle hänen kanssaan.

Haloo Helsingistä tiesin jo etukäteen, että he ovat todella kovia livenä. Ja
kyllähän he kaikki odotukset ylittivät energiatykityksellään.

Pääesiintyjänä oli Axwell/\Ingrosso. Aivan tajuton show raketteineen,

valoineen ja musiikkeineen.

Suomalaisena ja satakuntalaisena ihmisenä tulee erittäin harvoin oltua
rehellisesti ylpeä itsestään ja omista tekemisistään - tai ainakaan sitä ei
ääneen sanota. Tästä kuvasta voin kuitenkin sanoa olevani erittäin ylpeä.

Kaiken kaikkiaan siis aika 6/5 reissu ja suosittelen Ruissia ihan jokaiselle! Muistakaa kuitenkin yksi asia: mahdollisimman hyvät kävelykengät jalkaan.
Tänä kesänä vielä yhdet festarit edessä eli Weekend. Tuskin maltan odottaa!!

Valkatkaa häpines ja nauttikaa kesästä, sillä kesä on asenne kysymys!

Hyvää yötä, iltaa, päivää tai huomenta sulle, mihin aikaan tän sitten lukasetkin :)

- Elli

21 tapaa tappaa tylsyys

Kuluneiden sairaslomaviikkojen aikana tylsistymisen hetkiä on ollut useita ja tekemistä on pitänyt keksiä lähes tyhjästä. Nyt haluan jakaa nää mun vinkit tylsyyden tappamiseen teille:

1. Järjestele paikkoja

En kutsu tätä siivoamiseksi, koska se kuulostaa paljon vastenmielisemmältä kuin järjestely. Ota käsittelyyn joku kaappi tai laatikko, jonka sisällön käyt läpi ja järjestelet sen kuntoon. Sieltä saattaa hyvin löytyä kauan kadoksissa olleita esineitä.

Valkosuklaakakku: superhyvää ja helppoa. Ohjeen löydät
täältä ja videon, jossa kakku tehdään, täältä (ohje alkaa
kohdasta 1:54).

2. Leivo

Olen näiden viikkojen aikana leiponut enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. Netti on pullollaan erilaisia leivonnaisreseptejä, joista löytyy varmasti jokaiselle sopiva ja mieleinen. Ja löytyy myös videoita, joissa vaihe vaiheelta neuvotaan, mitä tehdään ja miten, mikä ainakin minunlaiselleni amatöörileipurille on aivan äärimmäisen loistava asia.

3. Pidä elokuvamaraton
Pistä lattialle patjoja, peittoja ja tyynyjä, osta jotain naposteltavaa ja katso esimerkiksi kaikki Harry Potterit tai vaikka American Piet putkeen. Aivan superhuippua on tottakai, jos kaverilla sattuu olemaan samana päivänä vapaata, ja voitte katsoa monta tuntia elokuvia yhdessä.

4. Piirrä tai väritä värityskirjaa
Värityskirjan värittäminen on hyvä vaihtoehto, jos piirustustaidot rajoittuvat sydämeen ja kulma-aurinkoon kuten minulla. Värityskirjat on täysin ok vielä aikuisiälläkin. Ja siinä aika kuluu todella nopeasti.

5. Opettele uusia laittautumistapoja

Youtubesta löytyy valtavat määrät erilaisia laittautumisvinkkivideoita niin miehille kuin naisillekin. Itse olen sieltä bongannut monia helppoja kampausvinkkejä ja erilaisia meikkikikkoja, joita olen tylsyydessäni opetellut. Ja nykyisin osaa niistä hyödynnän päivittäin.

Löysin kaksoisolentoni
lähikylästä maakuntamatkalla.

6. Maakuntamatkaile

Kukaan ei varmasti tunne omia lähiseutujaan jokaista kolkkaa myöden, joten mikä olisi mukavampaa tekemistä kuin ottaa muutama kaveri mukaan ja lähteä pyörimään omia kotikontuja ympäri.

7. Lue
Mielestäni turhaa tietoa ei ole olemassakaan, koska milloinkaan ei voi tietää, mihin tämä elämä meitä kuljettaa ja millaista tietoa tulemme vielä elämässämme tarvitsemaan. Historiallinen kirjallisuus, romaani, tieteiskirjallisuus, runot tai vaikka Wikipedian randomisti antama sivu: kaikista voi oppia uutta, kun vain pitää mielen avoimena uudelle opille.

8. Nostalgisoi
Kaiva vanhat valokuvaalbumit, kotivideot ja vauvakirjat esille, ja muistele "vanhoja hyviä aikoja". Mieleen kumpuaa varmasti kymmeniä muistoja, jotka ovat jo kerinneet pölyttyä mielen sopukoihin. Ja ainakin itselleni nousee herkästi hymy huuleen ja alkaa jopa naurattaa, kun katselee omia vanhoja toilailuja.

9. Mielikuvamatkaile

Sateisena päivänä monelle tulee varmasti mieleen, että kumpa pääsisi jonnekin kauas lämpimään. Surffaa netissä matkayhtiön nettisivuilla ja haaveile. Jos matkakuume äityy oikein pahaksi tämän seurauksena, mutta rahaa reissuun ei ole, ala säästää ja jonain päivänä pääset unelmiesi kohteeseen.

Brunssailtiin yksi päivä
parhaan ystäväni Fannyn 
kanssa oikein kunnolla

10. Vietä aikaa läheistesi kanssa

Soita isovanhemmallesi tai kutsu ystäväsi brunssille. Mikä olisikaan parempi ajan tappamiskeino kuin viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa.

11. Entisöi

Käytän mieluummin sanaa "entisöinti" "askartelemisen" sijaan, koska entisöinti kuulostaa jokseenkin aikuisemmalta. Itse olen ihastunut vanhojen kenkälaatikoiden päällystämiseen lehdestä leikatuilla kuvilla: saa tehtyä kivannäköisiä ja persoonallisia säilytyslaatikoita helposti ja halvalla.

12. Etsi itsellesi motto
Netti on täynnä erilaisia mietelauseita, joista löytyy varmasti jokaiselle sopiva motto. Tai jos haluaa olla persoonallisempi eikä lainata muita, keksi mottosi ihan itse. Hyvä motto saa parhaimmillaan jaksamaan ja yrittämään enemmän silloin, kun haluaisi luovuttaa.

13. Tee palapelejä
Klassikko, mutta toimii. Satojen palojen palapeleissä - tai jopa tuhansien - aina jossai vaiheessa iskee epätoivo ja turhautuminen, mutta kyllä se siitä: pieni happihyppely tai välipala väliin ja jo alkaa taas oikeanlaisia palasia osua silmään ja käteen.

14. Selaa sosiaalisten medioidesi vanhoja päivityksiä ja kuvia
... ja häpeä. Ja naura. Ja tajua, miten paljon olet kasvanut henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisen median käytössä.

15, Lue vitsejä
Piristää, naurattaa, saa ajankulumaan ja voit myöhemmin kertoa niitä muille ja esittää olevasi hauska.

Voitte ehkä kuvitella miltä on näyttänyt
ja miten helppoa on ollut kuvata tällasta,
kun toisen jalan päälle ei ole saanut astua.

16. Valokuvaa
Nykypäivän älypuhelimillakin saa todella hyviä ja tarkkoja kuvia, jos ei digi- tai järjestelmäkameraa löydy. Ota selfietä tai maisemakuvia - sama se. Kyllä hyvälle kuvalle aina tarvetta löytyy.

17. Urheile
Pieni jumppa virkistää mieltä ja kehoa mukavasti. Ja kuluttaa myös aikaa.

18. Laita ruokaa ja syö
Hyvä vaihtoehto, jos edellinen sai epäaktiivisuus nystyrät ärsyyntymään.

19. Juo
Itseni tulee ainakin juotua aivan liian vähän vettä, jos en tietoisesti ajattele sitä, että minun pitää juoda. Tylsyyksissään voi myös valmistaa itselleen jonkin ihanan, raikkaan juoman. (Tylsyyskännejä en siis suosittele, vaan nimenomaan vedenjuontia.)

20. Nettishoppaile
Hintavaa ja koukuttavaa, mutta saa helposti muutaman tunnin kulumaan äkkiä. Muista kuitenkin pitää järki, budjetti ja kohtuus matkassa.

21. Kirjoita päiväkirjaa
Tämän blogin lisäksi kirjoittelen välillä (toisinaan monta kertaa viikossa, välillä taas kerran puolessa vuodessa) ihan perinteistä päiväkirjaa. Olen tehnyt tätä nyt muutaman vuoden ajan. Vanhoja tekstejä on nykyisin melkein jopa koomista lukea: vanhat "kriisit" tuntuvat melko pieniltä murheilta.

Itse suuntaan nyt viikonlopuksi Ruisrockiin (VIHDOINKIN ON SEN AIKA!!!!). Siitä kerron varmaankin ensi viikolla enemmän.

Hauskaa ja epätylsää viikonloppua kaikille! :)

- Elli

Sinipää

Kauan pohdittu, hetken uhattu ja nyt toteutettu: mulla on siniset hiukset ja tykkään näistä tosi paljon.

Eniten multa on tottakai kysytty sitä, että MIKSI?!?!?! Olen vastannut tähän yleensä: "Koska mä voin." Kaikessa kapinallisuudessaan nuo sanat vastaa kysymykseen todella kattavasti ja totuudenmukaisesti. Oon jo monta vuotta halunnut tehä jotain radikaalia mun hiuksille. Sivukalju oli pitkään sellainen, mitä ajattelin ja kokonaan kaljuksi vetäminenkin kävi jossain vaiheessa mielessä. En kuitenkaan aiemmin ole toteuttanut näitä ajatuksia: ensin oli vanhojen tanssit ja sen jälkeen lakkiaiset, joissa hiusten halusi tottakai olevan mahdollisimman pitkät ja hyväkuntoiset. Mutta nyt, kun ei mitään tällaista ole ihan lähitulevaisuudessa näkösällä, päätin, että nyt on se hetki, kun shokeerataan.

Toinen iso syy oli itseni ylittäminen. Halusin näyttää itselleni ja vähän myös muille, että mulla on ihan oikeasti munaa värjätä hiukseni siniseksi. Kun kerroin aikeistani, moni sanoi, ettei musta olisi siihen tai etten mä ole ihminen, joka niin tekisi. Näistä puheista sisäinen anarkistini heräsi: "Perhana, mä näytän niille vielä."
Ulospäin yritin vaikuttaa hyvin itsevarmalta asian suhteen: kuin muiden mielipiteet eivät hetkauttaisi minua millään tavalla. Todellisuus yön pimeinä tunteina oli toinen: valvoin muutaman edeltävän yön jännittäen ja pohtien, mitä kaikkea voisi mennä pieleen. Entä jos niistä tulee aivan järkyttävät eivätkä sovi minulle ollenkaan? Entä jos hiukseni menevät aivan pilalle, ja ne pitää leikata lyhyeksi? Entä jos väri ei tartu ja hiuksistani tulee laikukkaat? Kestänkö oikeasti sen, jos ne ovat kaikkien mielestä aivan järkyttävät?

Rohkeuteni, ylpeyteni ja jääräpäisyyteni ei kuitenkaan peloista huolimatta antanut minun peruuttaa parturiaikaani. Olin sanonut aikeistani liian monelle, joten en halunnut tuntea itseäni nössöksi luovuttajaksi ja myöntää muille, etten uskalla. Niinpä lampsin keskiviikkona aamuna huonosti nukutun yön jälkeen silmät ristissä Annastiinan hiussalonkiin innosta ja jännityksestä sekaisin.

Olin parturissa yhteensä 4 tuntia. Aluksi tukka blondattiin ja sen jälkeen laitettiin sininen väri. Alla kuva kaikista välivaiheista.

Alkutilanne

Tyvi blondattiin
voimakkaammin.

Blondiablondia

 

Enää ei voinut peruuttaa.

Väri sai vaikuttaa
puolisen tuntia tämmösessä
lämpöhaudutuksessa.

Föönausta ja todellista lopputulosta odotellen.
Myös ripset värjättiin, minkä
vuoksi silmäni ovat aivan mustat.

   

Ja sitten viimein projekti oli valmis. Kaikki pelkoni olivat aivan turhia: MIKÄÄN EI MENNYT PIELEEN JA TYKKÄÄN TÄSTÄ FLEDASTA IHAN SIKANA!!! Suurkiitokset Annastiinalle.

Hiukseni jakavat hyvin voimakkaasti mielipiteitä: toiset eivät voi sietää (eivät he sitä ääneen sano, mutta kyllä sen kasvoista näkee) ja toiset hehkuttavat näiden ihanuutta kanssani. Mutta sitä minä tällä osittain hainkin: vaihtelevia mielipiteitä.

En osaa sanoa, kuinka kauan olen sinipää, mutta kyllä tämä nyt jonkin aikaa saa olla. Äkkiä tämä tästä kuulemma haalistuu - värin ylläpitämisessä on siis aika kova homma. Mutta katsellaan.

Värikästä ja rohkeaa (muttei tyhmän rohkeaa) viikonloppua kaikille!

- Elli