Sukellusta ja yli 1200 porrasta löhöilemisen lomassa

(Psst. Osa kuvista oli pakko laittaa tosi pieneksi. Klikkaamalla kuvaa saat sen isommaksi ja näet paremmin, mitä siinä on :)

Koh Lantan hotellimme oli aivan meren rannassa.

Meijän Thaimaan reissun päättymisestä on jo paljon aikaa, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kirjoittaa siitä tänne. Matkamme siis alkoi tapaninpäivänä 26.12.2015 ja päättyi 10.1.2016 (taino oikeastaan se meni 11. päivän puolelle, että päästiin kotiin, mutta koska "huominen on huomenna, vaiks oltais jo sen puolella", niin sanon, että 10. päivä). Ja meihin kuuluu siis minä, äiti Tuula, isä Esa, siskoni Emma ja Erika sekä Emman poikaystävä Aku.

Ja tällaisia ne lautat siis olivat.

Ensimmäinen viikko me vietettii Koh Lantalla, joka on saari parin tunnin ajomatkan päässä Krabilta. Todellisuudessa matka on ehkä 50 km (tarkkaa faktaa koskien tätä asiaa en löytänyt edes google mapsista...), mutta matkaa pidentää hyvin suuresti kaksi lauttamatkaa. Lauttojen reiteissä ja täytössä oli äärimmäisen hyvin tiivistettynä thaimaalaisten rauhallinen ja stressitön elämänasenne: lauttajonoissa odotimme yhteensä monta tuntia, sillä mitään ei tapahtunut. Toiminnasta puuttui kaikenlainen loogisuus.


Koh Lanta oli hyvin pieni ja rauhallinen saari, missä turismia on Phuketiin tai Krabiin verrattuna hyvin vähän. Rauhallisesta paikasta oli mukava aloittaa loma: ensimmäinen viikko kului siis pitkälti aurinkoa palvoessa.


Kuitenkin tähän auringon palvontaan tuli minulle ja isälleni vähän breikkiä, sillä suoritimme Raya Diversin kolme päiväisen OWD- eli Open Water Diver -kurssin. Kurssin suoritettuamme olemme oikeutettuja laitesukeltamaan 18 metrin syvyyteen.

Kurssi oli mulle ehdottomasti loman paras juttu! Mä oon pienestä pitäen tykännyt uimisesta ja sukeltelemisesta ja vesi on vaan aina jotenki tuntunu siltä omalta elementiltä. Sukeltaessa kaikki murheet ja muut ajatukset tuntuu katoavan.








Maan pinnalla mä koen olevani vähän turhankin hätäinen ihminen, mutta veden alla jotenki pakolla rauhottuu, kun ei ees pysty tekemään nopeita liikkeitä.

Toki mä oon nyt vasta tehnyt ihan muutama sukellusta ja oon tosi alkutekijöissä kaikkien sukellustaitojeni kanssa, mutta jotenki nyt jo tunnen, että tää on mun juttu. Jos Suomessa ois yhtä lämmintä, kirkasta vettä ja värikästä elämää veden alla kuin mitä Thaikkumaassa

oli, sukeltaisin varmaan niin paljon kuin suinkin voisin. Mutta kyllä mä uskon löytäväni tähän harrastukseen mielenkiintoa myös näiltä leveyspiireiltä! :)

Koh Lantalla me vietettiin myös uusivuosi. Meillä vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä: ensin söimme hotellin ravintolassa ja sen jälkeen menimme rannalle katselemaan ilotulitteita ja riisilyhtyjä, joita kumpiakin lähetettiin satoja, ellei tuhansia.

Toinen viikko me vietettiin sitten Krabilla, tarkemmin sanottuna Ao Nangilla (tai Nangissa... en oikeen tiiä kumpi kuulostaa paremmalta). Tässä paikassa olikin sitten vähän enemmän menoa ja meininkiä. Ja shoppailumahdollisuuksia. Eli rahaa saattoi palaa. Sama löhöily kuitenkin jatkui täälläkin, koska päivisin lämpötila kohosi lähelle 35 astetta, mikä alkaa olla semmoinen lämpötila, ettei tee mieli tehdä yhtään.


Yhden löhöilypäivän uhrasimme kuitenkin retkelle, jossa kävimme ensin uimassa kuumilla lähteillä ja sen jälkeen uiskentelemassa luonnonvesialtaalla eli laguunilla.

Nää kuumat lähteet oli siis tollanen
vesiputousmainen, joka laski jokeen.
Joessa oli ihana käydä vivoittelemassa,
kun siellä vesi oli vaan jotain 25
asteista, kun lähteissä se oli jotain 40.

Laguunille käveltiin viidakon läpi, ja ai
että sitä värien loistoa!

Laguunin vesi oli käsittämättömän
kirkasta.

Askelmäärästä ei siis ihan varmuutta ole, koska alhaalla
sanottiin näin...

Mutta tässä viimeinen askelma....

Retken lopuksi kiipesimme Tiikeritemppelille, mikä ei sitten ollutkaan ihan pikku juttu: reilu 1200 porrasta, joista osa oli erittäin korkeita ja jyrkkiä. Fyysisen rasituksen lisäksi matkalla oli apinoita, jotka yrittivät varastaa vesipullomme. Yksi niistä hyppäsi pikkusiskoni käteen ja roikkui siinä sekunnin murto-osan ajan, sillä Erika melko hätäiseen heitti sen pois. Sellaista kiljahdusta en ole hetkeen kuullut, ja olinkin sen kuullessani aivan varma, että Erika oli kaatunut portaissa.

Vaaroista ja fyysisestä koetuksesta huolimatta kuitenkin selvittiin kaikki loppujen lopuksi ylös, ja näkymät ylhäällä olivat maagiset. Niiden takia kannatti hikoilla sata litraa ja tuntea ruskaa. Ja voittajafiilis oli ylhäällä kyllä huipussaan.

Toki voittajafiilis katosi, kun alkoi tärisevin jaloin laskeutua portaita alas - sekään kun ei ollut mikään ihan helppo nakki. Matkan varrella parasta oli ihmisten tsempit ja tsemppaaminen: kun itse nousi ylös, ihmiset tsemppasivat ja sanoivat maisemien olevan näkemisen arvoiset. Ja kun sitten itse oli käynyt ylhäällä totemassa tsemppaajien puheet todeksi, oli mahtavaa toimia itse tsemppaajana alas tullessa! Kansalaisuudesta, ihon väristä tai iästä riippumatta kaikkia autettiin henkisesti! And that was so awesome!!

Tappaja-apinat

Tässä vaiheessa oli ENÄÄ pari sataa.
Ilman noita numeroita, joita oli siis aina
tasanteilla, ei ylös olisi millään jaksanut
kiivetä, koska matka olisi tuntunut
loputtomalta.

Kaikenlaista sitä ihminen selfieiden
eteen tekeekin... Tämä kun vaati
vuosisadan urheilusuorituksen.
Ja tuosta vesipullosta tuli kiipeämisen 
aikana minulle hyvin rakas. Ilman sitä
en olisi selvinnyt.

Ja ylhäällä siis odotti tämä, minkä vuoksi kannatti jaksaa.

Oon ylpee äitistä!

Ja pikkusysteristä! Kaikkihan me sinne
lopulta kiivettiin ja kaikista olen ylpeä,
muista ei vaan ole kuvamateriaalia,
ainakaan mulla :(

Tää jättikokonen Buddha-patsas oli
siel vissiinki se oikeesti juttu, vaikka
mulle se juttu oli enemmän ne
maisemat ja se fiilis.

Loman lopussa päätettiin yksi ilta poiketa Krabin maakunnan pääkaupungissa eli Krabi Townissa, jossa käynnissä olivat uudenvuoden jälkeiset suurmarkkinat. Siellä myytiin aivan kaikkea mahdollista ruuasta älypuhelimiin. Markkinakojujen keskeltä löytyi myös suuri esiintymislava, jossa pääsi laulamaan karaokea.

Bongasin markkinoilta supercoolin lapsijoukon, jotka soittivat monilla erilaisilla lyömäsoittimilla yhdessä musiikkia. Olisin voinut kuunnella heitä ja jammailla musiikin tahtiin vaikka kuinka kauan.
















Lisäksi bongasin maailman suloisimman pikkutytön, joka tanssi jotain ehkä paikallista tanssia. Hän oli ihana <3

Kokonaisuudessaan loma oli kyllä aikasta 6/5. Suosittelen Thaimaata erittäin paljon lomakohteena. Lennot sinne ovat pitkät melkein kaksitoistatuntiset, mutta kyllä se kannattaa jaksaa istua!

Lopuksi vielä hyvin olennaista ruoka- ja juomafaktaa Thaimaahan liittyen:

1. Älä erehdy ostamaan näitä karkkeja. Ne maistuvat sipulilta. Ja tämä ei ole vitsi.












2. Tuntemattoman nesteen maistamistestissä selvisi, että tämä on aivan tuikitavallista vettä.









3. Tämä siideri ei nimestä huolimatta sisällä hirveä. Ja se muistettiin kertoa etiketissä moneen otteeseen.






Eipä mulla muuta tällä kertaa. Tsemppiä abeille yo-hommeleihin ja penkkareihin ja abiristeilyyn sekä kakkosille wanhojen tansseihin! Penkkarit, abiristeily ja wanhathan ovat siis syy, miksi lukioon mennään. Nauttikaa noista päivistä, koska ette unohda niitä koskaan! <3

Mahtavaa ja aurinkoista viikon jatkoa kaikille!

-Elli