keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Kun ei vaan jaksa

On täysin ok myöntää välillä itselleen, ettei jaksa. Ei jaksa tehdä mitään. Ei jaksa nousta sängystä, ei mennä töihin tai kouluun, ei laittaa ruokaa, ei tiskata, ei urheilla, ei laittautua. Haluaa vain olla.

Itsellä on lähiaikoina ollut hyvin usein näitä hetkiä. Ja itseasiassa on tälläkin hetkellä: tiedostan, että minulla on satamiljoonaa asiaa, jotka minun pitäisi tehdä tai ainakin olisi melko suotavaa tehdä, mutta kun ei vaan jaksa mitään. Haluaisin vain maata sohvalla ja tilata kebabilta ruokaa kotiinkuljetuksella. En ajattelisi mitään muuta kuin taivaallista fetapitan makua mussuttaessani sitä.

Silloin tällöin on jopa lähes suotavaa antaa itsensä alistua tuon tunteen alle: tekee vain sen, mikä on aivan pakko. Antaa itselleen luvan olla tekemättä vastenmielisiä asioita. Antaa itselleen luvan löhötä.

Mutta näin ei kuitenkaan saa aina päästää tapahtumaan. On huomattavasti helpompaa jäädä
Täysin asiaan liittymätön maisemakuva ihan vaan,
koska kauneus.
makaamaan jaksamattomuuden tunteen lannistamana kuin ottaa itseään kirjaimellisesti niskasta kiinni ja riuhtaista oma ruho ylös makuuasennosta.
Tämä kuitenkin kannattaa jaksaa tehdä, sillä kun olet saanut itsesi ylös ja menet tekemään maailman vähiten mieluisan, mutta pakollisen asian, lopussa seisova palkinto on suuri. Itselleni ainakin tekemättömät hommat vaivaavat ja pahimmillaan jopa ahdistavat mielessä. Mutta sitten, kun hommat on saanut hoidettua, saapuu aivan valtaisa helpotuksen tunne. Lisäksi saapuu ylpeyden tunne, sillä on ylittänyt itsensä tekemällä sen, mitä ei uskonut jaksavansa tehdä.

Näitä tunteita havitellen taidan sanoa heipat ja poistua täältä mukavalta tyynyvaltaistuimeltani ja lähteä kohti uimahallia: minun kun oikeasti tekisi aivan valtavasti mieli tuota edellä mainittua fetapitaa, mutta EI. Menen uimaan. Menen harrastamaan liikuntaa, vaikken jaksaisi. Ei kiinnostaisi, mutta menen silti. Ja tovin päästä, kun palaan sieltä takaisin makoilemaan tänne sänkyyni, voin taputtaa itseäni olalle ja olla ylpeä siitä, että taistelin jaksamattomuuttani vastaan. Koska todellisuudessa meistä jokainen - juuri sinäkin - jaksaa todellisuudessa paljon enemmän kuin mitä uskoo itse.

Tsemppaavaa, jaksavaa ja valoisaa pikkulauantaita kaikille! :)
- Elli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti