Vuodesta toiseen

Vuoden vaihtuminen tuntuu aina jotenkin uudelta alulta, uudelta mahdollisuudelta. Edellinen vuosi on taputeltu ja edessä on seuraava vuosi. Uusi vuosi täynnä uusia haasteita ja mahdollisuuksia.

Haasteiden lisäksi viime vuonna
oli myös  paljon hyviä ja
ikimuistosia hetkiä. Kuten esimerkiks
PENKKARIT OLI PARASTA <3

Ennen uuteen vuoteen siirtymistä muistellaan hetki mennyttä vuotta. Vuosi 2015 oli mulle henkilökohtasesti aika vaikea. Okei toi kuulostaa tosi negatiiviselta. Ilmaisen asian uudelleen: Vuosi 2015 oli mulle henkilökohtaisesti aika haastava. Haastava on tietyllä tapaa sama asia kun vaikea, mut haastava ja haaste kuulostaa lähtökohtasesti siltä, että sanoja haluaa voittaa tilanteen tai on jo voittanut sen. Siksi haluan puhua haasteista ja haastavuudesta: osan olen jo voittanut, lopuista olen saanut niskalenkin ja olen voittamassa. Siitä olen ylpeä. Mutta koska olen vain ihminen, tein myös monia asioita, joista en ole niin ylpeä. Kaikista kokemuksista olen pyrkinyt ottamaan opikseni jollain tavalla, ja pyrin elämään vuoden 2016 vähän parempana ihmisenä.

Haasteiden selättämisen lisäksi saavutin tavoitteeni ja jopa ylitin itseni viime vuonna. Perfektionistisen luonteeni vuoksi minun on vaikeaa tuntea ylpeyttä tavoitteideni saavuttamisesta. Esimerkiksi kun viime kevään ylioppilaskirjoituksissa sain tavoittelemani ällät, ajatukseni oli vain, että ne minun kuuluikin sieltä saada. Nyt kuitenkin, kun tulosten saamisesta on kulunut reilu puoli vuotta, alan osata arvostaa omaa aherrustani arvosanojeni eteen. Ylioppilaskirjoitukset olivat viime vuonna ehdottomasti suurin, haastavin ja rankin kokemus (0/5, en eläis sitä aikaa uudestaan), mutta samalla myös todella kasvattava. Tämän kevään kirjoituksiin osallistuville äärettömän paljon tsemppiä ja jaksamista! Saatte täydet sympatiapisteet minulta.

Töitäkin tuli viime vuonna paiskittua
 ajelemalla ympäriinsä autolla, jossa ratti
 on väärällä puolella. Samaa hommaa
saan toivottavasti tehdä tänäkin
vuonna tuhansien kilometrien edestä.

Viime vuoden ylämäistä en kuitenkaan olisi selvinnyt ilman läheisteni tukea. Kiitos perhe, sukulaiset ja ystävät! Kiitos, että potkitte mua eteenpäin silloin, kun oisin ite halunnu jäädä makaamaan. Olette tärkeitä <3

Vuoden 2015 muistelu voisi olla siinä. Kuten vanha sanontakin sanoo: "Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään." Ei nyt ehkä ihan kuitenkaan aleta kenenkään näköaistia vaarantamaan, vaan siirrytään vain puhumaan alkaneesta päivän pidemmästä vuodesta 2016. Vuodesta, jonka huhtikuun yhdeksännestä päivästä alkaen minä en ole enää teini. Tällä hetkellä minulla on siis menossa #ikäkriisi. Okei kriisi nyt on ehkä vähän liioittelua, mutta tulee tuota koittavaa ikää vähän ajateltua. 20-vuotias kuulostaa jo aikuiselta. Kahdestakymmenestä on enää kymmenen vuotta kolmeenkymmeneen. Ja kolmekymppinen on siis jo for real aikuinen. On kuitenkin parempi, ettei kiusaa päätään miettimällä stereotypioita siitä, millainen tulisi missäkin iässä olla. (Niiiiiiin paljon helpommin sanottu kuin tehty.) Koska totuus nyt kuitenkin on se, että jokainen meistä on erilainen eikä stereotypistä ihmistä ole olemassakaan.

Pyöreiden vuosien täyttämisen lisäksi ensi vuonna koittaa iso muutos: syksyllä on edessä muutto Tampereelle ja opiskelijaelämän aloittaminen. Siitäkin kriiseilen jo. (Turha kriiseily ja stressaaminen kun kuuluvat normaaliin tapaani valmistautua uusiin asioihin.) Siihen tuntuu kuitenkin vielä olevan niin paljon aikaa, etten sen tarkemmin jaksa purkaa tätä aihetta: puhutaan siitä sitten lähempänä. 

Viime vuonna koin myös lukuisia ihan älysiistejä keikkoja, kuten
tämä Weekend festareilla koettu David Guettan keikka.

Vuosi 2016 tuo tullessaan myös matkustelua. Pikkusiskoni Erika lähtee ylihuomenna 10 viikoksi vaihtoon Irlantiin, joten menemme häntä moikkailemaan joskus maaliskuun jälkimmäisellä puoliskolla. Muistan, miten oudolta viime syksynä tuntui, kun Elli lähti Italiaan au pairiksi. Kuitenkin vielä monta kertaa oudommalta tuntuu nyt, kun oma "kaksoissisko" lähtee 2,5 kuukaudeksi kauas pois. Kenen lauseet mä nyt lopetan? Tai kenen vaatekaapista lainaan vaatteita? Toki me nyt ei enää viime kesän jälkeen niin usein olla nähty kuin ennen, koska asumme eri osoitteissa, mutta ollaan me nyt sentään kerran viikossa vähintään nähty. JA NYT ME EI NÄHÄ PARIIN KUUKAUTEEN ?!?! En ees tajuu tätä vielä. Ehkä se totuus sitten ylihuomenna iskee kasvoille, kun Erika laittaa ekat kuvat uudesta asuinpaikastaan. Joka tapauksessa haluun Erkki tätäkin kautta toivottaa sulle superhyvää reissua! Muista pitää itsesi miehenä ja olla ihmisiksi! Ja tulla ehjänä kotiin. Olet tärkeä ja rakas <3 (Pakolliset isosiskon matkaohjeet on nyt sanottu.)
Toinen jo tiedossa oleva matka on kesäkuussa, kun orkesterimme tekee matkan Hollantiin. Muutama muukin reissu on suunnitteilla, mutta katsotaan mitä tapahtuu.

En tehnyt tällekään vuodelle uudenvuodenlupausta. Se vain tuottaisi matkan varrella turhia paineita, kun en kuitenkaan onnistuisi siinä. (Ah, miten ihanan positiivinen näkemys.) Toivon, että seuraavana uutenavuotena voin katsoa hymyillen ja ylpeänä mennyttä vuotta, kuten tänä uutenavuotena tein. Ainoa tavoite tälle vuodelle on tehdä tästä hyvä ja onnellinen vuosi. 

Onnellista ja iloista vuotta 2016 kaikille!

-Elli

Ps. Vuoden vaihteen ja siitä ympäriltä kaksi viikkoa vietimme perheeni kanssa Thaimaassa. Tämä on syynä siihen, miksi tämä kirjoitus tulee vasta nyt (+sen jälkeinen viikon koomailu ja totuttelu siihen, että päivisin pitää jaksaa tehdä jotain muuta kuin ottaa aurinkoa). Ensi kerralla saatte sitten kuulla reissusta! :)