Tässä sitä nyt ollaan. Oon jo pitkän aikaa ajatellut, että ois mukava alkaa kirjoittaa blogia, mut on tuntunut, ettei siihen ole aikaa. Mutta nyt, kun koulu on ohi, niin päätin tarttua tuumasta toimeen ja oikeesti tehä tän.
Eli olen siis Elli-Noora, hei vain, jota Elliksi - tai jollain mielenkiintoisella lempinimellä - kutsutaan. Oon 19-vuotias nuori nainen (nainen kyllä kuulostaa omaan korvaan vähän vieraalta, mutta se mä taidan kuitenkin olla enkä enää tyttö :D), joka toivon mukaan painaa ylioppilaslakin päähänsä kahden viikon kuluttua. Todellisuudessa mulla ei siitä vaaraa ole, ettenkö ylioppilaaksi pääsisi, mutta oon sen verran skeptinen, etten sano mitään varmaksi ennen huomista, jolloin lopulliset tulokset julkaistaan. :D Niin, ja asustelen siis Satakunnassa.
Mun harrastuksiin kuuluu lyömäsoitinten soittaminen, joita soitan Tuulimyllyn puhaltajat -nimisessä nuorisopuhallinorkesterissa. Liikunta harrastan säännöllisen epäsäännöllisesti eri muodoissa. Erityisen paljon tykkään uimisesta, mutta sen on vähän jäänyt... Mutta siis perus lenkkeily, pyöräily, välillä salilla ja ryhmäliikuntatunneilla käynti jne.
Vaikuttaminen on aina kiinnostanut mua ja oon siitä myös aina tykännyt. Nää oli suurimmat syyt siihen, miksi lähdin ehdokkaaksi viime syksyisiin seurakuntavaaleihin. Suureksi ilokseni sain paljon ääniä ja pääsin kirkkovaltuustoon. Kevättalvella mut valittiin sitten myös kirkkoneuvostoon. Eli siis kokouksissa istuminen ja seurakunnassa vaikuttaminen on myös mun harrastuksia. :D
Ensi syksynä en haluu koulunpenkille mennä, vaan pidän välivuodeen. Muutan pois kotoa, käyn töissä, matkustelen pikkusen ja ihan vaan hengailen. Tämä sen takia, etten yksinkertasesti jaksa. Koulua on nyt käyty 12 vuotta putkeen ja nyt tuntuu, että on pakko pitää breikki.
Tulevaisuuden suunnitelmat mulla on aikast selvänä: haen (tai no hain jo tänä keväänä) Tampereen teknilliseen yliopistoon opiskelemaan tuotantotaloutta. Siinä alassa yhdistyy mun suurimmat kiinnostuksen kohteet eli talous ja matemaattisuus. Ja kaikki, mitä siitä ole lukenut, saa sen kuulostaa just mun jutulta.
Pyrin aina ajattelemaan positiivisesti ja levittämään sitä myös muille, esim. niinkin yksinkertaisesti kuin hymyilemällä. Koska ihmisiä me täällä kaikki vain ollaan, niin ei se multakaan aina suju, mutta yritän kuitenkin kääntää negatiiviset asiat positiivisiksi. Ja sitä täällä blogissanikin haluaisin tuoda esiin. Tuun kertomaan, mitä ja miten näen ja koen asioita. Eli elämää mun lasien läpi.
Ei mulla muuta tällä erää. Nähdään ens kerralla!
- Elli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti