Eniten multa on tottakai kysytty sitä, että MIKSI?!?!?! Olen vastannut tähän yleensä: "Koska mä voin." Kaikessa kapinallisuudessaan nuo sanat vastaa kysymykseen todella kattavasti ja totuudenmukaisesti. Oon jo monta vuotta halunnut tehä jotain radikaalia mun hiuksille. Sivukalju oli pitkään sellainen, mitä ajattelin ja kokonaan kaljuksi vetäminenkin kävi jossain vaiheessa mielessä. En kuitenkaan aiemmin ole toteuttanut näitä ajatuksia: ensin oli vanhojen tanssit ja sen jälkeen lakkiaiset, joissa hiusten halusi tottakai olevan mahdollisimman pitkät ja hyväkuntoiset. Mutta nyt, kun ei mitään tällaista ole ihan lähitulevaisuudessa näkösällä, päätin, että nyt on se hetki, kun shokeerataan.
Toinen iso syy oli itseni ylittäminen. Halusin näyttää itselleni ja vähän myös muille, että mulla on ihan oikeasti munaa värjätä hiukseni siniseksi. Kun kerroin aikeistani, moni sanoi, ettei musta olisi siihen tai etten mä ole ihminen, joka niin tekisi. Näistä puheista sisäinen anarkistini heräsi: "Perhana, mä näytän niille vielä."
Ulospäin yritin vaikuttaa hyvin itsevarmalta asian suhteen: kuin muiden mielipiteet eivät hetkauttaisi minua millään tavalla. Todellisuus yön pimeinä tunteina oli toinen: valvoin muutaman edeltävän yön jännittäen ja pohtien, mitä kaikkea voisi mennä pieleen. Entä jos niistä tulee aivan järkyttävät eivätkä sovi minulle ollenkaan? Entä jos hiukseni menevät aivan pilalle, ja ne pitää leikata lyhyeksi? Entä jos väri ei tartu ja hiuksistani tulee laikukkaat? Kestänkö oikeasti sen, jos ne ovat kaikkien mielestä aivan järkyttävät?
Rohkeuteni, ylpeyteni ja jääräpäisyyteni ei kuitenkaan peloista huolimatta antanut minun peruuttaa parturiaikaani. Olin sanonut aikeistani liian monelle, joten en halunnut tuntea itseäni nössöksi luovuttajaksi ja myöntää muille, etten uskalla. Niinpä lampsin keskiviikkona aamuna huonosti nukutun yön jälkeen silmät ristissä Annastiinan hiussalonkiin innosta ja jännityksestä sekaisin.
Olin parturissa yhteensä 4 tuntia. Aluksi tukka blondattiin ja sen jälkeen laitettiin sininen väri. Alla kuva kaikista välivaiheista.
 |
| Alkutilanne |
 |
| Tyvi blondattiin voimakkaammin. |
 |
| Blondiablondia |
 |
| Enää ei voinut peruuttaa. |
 |
| Väri sai vaikuttaa puolisen tuntia tämmösessä lämpöhaudutuksessa. |
 |
| Föönausta ja todellista lopputulosta odotellen. Myös ripset värjättiin, minkä vuoksi silmäni ovat aivan mustat. |
Hiukseni jakavat hyvin voimakkaasti mielipiteitä: toiset eivät voi sietää (eivät he sitä ääneen sano, mutta kyllä sen kasvoista näkee) ja toiset hehkuttavat näiden ihanuutta kanssani. Mutta sitä minä tällä osittain hainkin: vaihtelevia mielipiteitä.
En osaa sanoa, kuinka kauan olen sinipää, mutta kyllä tämä nyt jonkin aikaa saa olla. Äkkiä tämä tästä kuulemma haalistuu - värin ylläpitämisessä on siis aika kova homma. Mutta katsellaan.
Värikästä ja rohkeaa (muttei tyhmän rohkeaa) viikonloppua kaikille!
- Elli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti